13. helmikuuta 2014

Talvella


On luonnossa suuret juhlat varmaan,                            Sinessä huurrepuut      
kun kaikki on kaunista,ihanaa.                                     oksaholvia kantaa      
On yllensä saanut puvun parhaan,                                ohi synkän virran,
se on puhtautta täynnä ja hohtavaa.                              sielu hetken levätä saa
                                                                                 
On puiden oksilla valkoinen vaippa                              Rikkoutuneen riitteen helinä      
ja kirkaat helmet kimaltelee.                                         tulvakoskeen kantautuu              
Auringon säteiden timanttitaika,                                    Vetehinen kätensä ojentaa.          
     
luonnon keskellä leikittelee.                                          Tähän riippusillan teen.
On luonnossa talven juhla parhain,
siihen jokainen tulla saa.
Auringon nousuun,aamulla varhain,
kun taivainen rusko punertaa.

On illalla helmiä hangen päällä,                                                                
kun päivä jo varjoon kätkeytyy.
Niin pieni on ihminen -hetken täällä-
pian aurinko mailleen laskeutuu.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille ♥

4 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja kuva!

    VastaaPoista
  2. Sussi:Kiitoksia,tuo runo käypi hyvin tähän talveen helmet oksistoissa kuvaa hyvin luontoa!

    VastaaPoista
  3. orvokki:Kiitoksia!

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit sivuillani,tulen vuorostani vierailulle ♥